Mitä taloyhtiön aluekartassa täytyy näkyä?
Taloyhtiön aluekartassa täytyy näkyä vähintään rakennusten sijainnit tunnuksineen, sisäänkäynnit, pysäköintialueet, pelastustiet ja kokoontumispaikka. Nämä tiedot palvelevat sekä asukkaita ja vierailijoita että pelastusviranomaisia, joiden on löydettävä oikea rakennus ja ajoreitti nopeasti myös hätätilanteessa. Alla käymme läpi jokaisen keskeisen kysymyksen aluekartan sisällöstä, koosta, materiaalista ja sijoittelusta.
Mitä tietoja aluekartassa on pakko olla?
Taloyhtiön aluekartan pakollinen sisältö kattaa rakennusten sijainnit kirjaintunnuksineen (A, B, C…), sisäänkäynnit, pelastustiet ja niiden mahdolliset painorajoitukset, kokoontumispaikan sekä ”olet tässä” -pisteen. Lisäksi kartasta tulee ilmetä pihatiet, pysäköintialueet ja katuosoitteet. Nämä tiedot on mainittu myös pelastustoimen ohjeistuksessa tonttiopastetaulujen sisältövaatimuksina.
Velvoite ei ole pelkästään käytännöllinen vaan myös lakisääteinen. Pelastuslaki (379/2011) velvoittaa kiinteistön omistajan huolehtimaan siitä, että hälytysajoneuvoille tarkoitetut ajotiet on merkitty asianmukaisesti ja pidetty esteettöminä. Kun tontilla sijaitsee kaksi tai useampi rakennus, tonttiopastetaulu on käytännössä pakollinen.
Aluekartan ensisijainen käyttäjäryhmä on laaja: vierailijat, taksit, huoltoajoneuvot ja pelastuslaitos tarvitsevat kaikki saman perusinformaation löytääkseen oikean rakennuksen ilman turhaa etsimistä. Kartta palvelee parhaiten silloin, kun kaikki nämä tahot voivat lukea sen yhdellä silmäyksellä.
- Rakennusten sijainnit kirjain- tai numerotunnuksineen
- Sisäänkäynnit ja porrashuoneet selkeästi merkittyinä
- Pelastustiet ja ajoväylät, joilla hälytysajoneuvot pääsevät liikkumaan
- Mahdolliset painorajoitukset ajoväylillä
- Kokoontumispaikka hätätilanteiden varalle
- ”Olet tässä” -merkintä orientoitumisen tueksi
- Pysäköintialueet ja pihatiet
Miten aluekartta eroaa opasteesta tai opastetaulusta?
Aluekartta on havainnekuva koko kiinteistön piha-alueesta ja rakennusten sijoittumisesta suhteessa toisiinsa. Opastetaulu tai porrastaulu puolestaan toimii yksittäisen sisäänkäynnin kohdalla: se kertoo, ketkä asuvat tai työskentelevät kyseisessä rakennuksessa. Nämä kaksi opastetyyppiä täydentävät toisiaan eivätkä korvaa toisiaan.
Toimiva kiinteistöopastus on katkeamaton ketju, joka alkaa ulkoa. Aluekartta ja liikennemerkit ohjaavat oikealle rakennukselle, porrastaulu kertoo oikean kerroksen ja huoneiston, ja sisätilojen kerrosopasteet vievät perille asti. Jos jokin lenkki tässä ketjussa puuttuu, koko opastusjärjestelmä kärsii.
Pelastustoimen ohjeistuksen mukaan alueopasteeseen voidaan liittää pelastustiemerkinnät, mutta ne eivät korvaa pelastustietä osoittavia liikennemerkkejä pelastusteiden varrella. Eri opastetyypit siis täydentävät toisiaan myös turvallisuuden näkökulmasta. Ilmoitustaulu sisäänkäynnillä voi lisäksi sisältää piirroksen pelastusteistä, mikä tukee aluekartan antamaa kokonaiskuvaa.
Kuinka suuri ja selkeä aluekartan pitää olla?
Aluekartalle ei ole kansallista standardikokomääräystä senttimetreissä, mutta käytännön vaatimukset ovat selvät: kartan on oltava luettavissa normaalissa valaistuksessa ilman apuvälineitä, ja sen on mahduttava esittämään koko kiinteistö mittakaavassa, jossa rakennusten väliset etäisyydet erottuvat selkeästi. Suuret kartat asennetaan aina liikennemerkkitolpilla maahan, pienemmät voidaan kiinnittää myös seinään.
Luettavuuden kannalta ratkaisevat tekijät ovat kontrasti, typografia ja valaistus. Pelastustoimen ohjeistuksen mukaan alueopaste on sijoitettava katuvaloilla valaistuun paikkaan tai sille on järjestettävä oma valaistus. Tämä vaatimus koskee nimenomaan turvallisuuskriittistä käyttöä: pelastusajoneuvon kuljettajan on löydettävä oikea reitti myös pimeällä.
Ympäristöministeriön esteettömyysasetus (241/2017) edellyttää selkeitä materiaali- ja tummuuskontrasteja sekä loogisesti etenevää opastusta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että aluekartan taustan ja tekstin välinen kontrasti on riittävä, fonttikoko on helposti luettava ja kartan symboliikka on ymmärrettävissä ilman erillistä selitystä.
Mistä materiaalista taloyhtiön aluekartta kannattaa tehdä?
Taloyhtiön aluekartta kannattaa tehdä säänkestävästä alumiinista, jonka pintaan on kiinnitetty pysyväismerkintätarrakalvosta leikatut kuviot ja tekstit. Alumiini kestää kosteuden, pakkasen ja UV-säteilyn vuodesta toiseen ilman merkittävää huoltotarvetta, mikä tekee siitä pitkällä aikavälillä kustannustehokkaan valinnan ulkokäyttöön.
Graffitisuojakalvo on käytännössä välttämätön lisä kaupunkiympäristöissä. Se kiinnitetään kartan pintaan ja mahdollistaa spreijausten ja muiden sotkujen poistamisen helposti pyyhkimällä. Ilman suojakalvoa koko karttalevy saatetaan joutua uusimaan yksittäisen ilkivallan takia.
Materiaalivalinnalla on suora vaikutus myös päivityskustannuksiin. Kun pohjalevynä on alumiini ja kuviot on tehty tarrakalvosta, kartan sisältö voidaan päivittää uudella tarralla ilman koko levyn uusimista. Tämä on merkittävä etu taloyhtiöissä, joissa rakennusten käyttötarkoitukset tai asukastiedot muuttuvat ajan myötä.
Mihin kohtaan kiinteistöä aluekartta sijoitetaan?
Aluekartta sijoitetaan kiinteistön pääsisääntuloväylän varteen, parkkipaikan läheisyyteen tai muuhun kohtaan, jossa vierailija tekee ensimmäisen suuntapäätöksensä. Opaste on asemoitava ennen risteystä tai haaraumaa, ei sen jälkeen. Yleisin virhe on sijoittaa opaste liian myöhään, jolloin väärä reitti on jo valittu.
Sijoittelussa on huomioitava myös pelastuslaitoksen tarpeet. Pelastustoimen ohjeistuksen mukaan opastetaulut sijoitetaan parkkipaikalle tai sisääntuloteiden varteen siten, että hälytysajoneuvon kuljettaja näkee ne välittömästi alueelle saapuessaan. Kyltti on lisäksi asemoitava oikein suhteessa alueen rakennuksiin, jotta kartan suuntaus vastaa todellista maisemaa.
Kiinnitystapa riippuu kartan koosta ja sijainnista. Pienemmät kartat voidaan kiinnittää kiinteistön seinään, mutta suuret kartat asennetaan aina liikennemerkkitolpilla maahan. Tolppiin kuuluvat betonijalat, jotka varmistavat kestävyyden tuulikuormia ja routimista vastaan. Ammattimaisesti asennettu kartta pysyy paikallaan ja oikeassa asennossa vuosikymmeniä.
Kuka vastaa taloyhtiön aluekartan suunnittelusta ja valmistuksesta?
Taloyhtiön aluekartan suunnittelusta ja hankinnasta vastaa käytännössä isännöitsijä tai taloyhtiön hallitus. Pelastuslaki (379/2011) velvoittaa rakennuksen omistajan ja haltijan huolehtimaan siitä, että pelastustoimintaa helpottavat opasteet ovat kunnossa. Vastuu on siis selkeästi kiinteistön omistajalla, ei asukkailla tai vierailijoilla.
Suunnittelun ja valmistuksen voi ulkoistaa kokonaan ammattilaiselle. Kokonaisvaltainen suunnittelu varmistaa, että aluekartta, porras- ja ilmoitustaulut sekä muut kiinteistön opasteet muodostavat yhtenäisen ja loogisen järjestelmän. Vaiheittainen hankinta johtaa usein epäyhtenäisyyteen, joka näkyy sekä ulkonäössä että käytettävyydessä.
Hyvä kumppani toimittaa aluekartan avaimet käteen: suunnittelee kartan sisällön, valmistaa sen kestävistä materiaaleista ja asentaa oikeaan paikkaan oikealle korkeudelle. Dokumentoitu malli jää taloyhtiön käyttöön myös tulevia päivityksiä varten, mikä helpottaa ylläpitoa huomattavasti.
Kilpi-Koskinen on suunnitellut ja valmistanut kiinteistöopasteita yli neljän vuosikymmenen ajan. Palvelu kattaa kaiken suunnittelusta asennukseen, ja tarvittaessa toimitukseen kuuluvat myös liikennemerkkitolpat betonijalustoineen. Ota yhteyttä ja kerro taloyhtiösi tarve, niin rakennetaan teille toimiva opastuskokonaisuus.